Epätoivoa ilmassa

Puolessa välissä toista viikkoa.... Ruokailut ovat edelleen kovin hankalia. Pelkkää jauhelihaa, pala real leipää ILMAN margariiniä ja ne kasvikset..ääh. Luovutuksen tunne on iskenyt jo monta kertaa saman päivän aikana. Hermot on kireänä ja tahtoisin luovuttaa. Miksi kaikissa laihdutusohjelmissa, lehdissä ja nettisivuilla toitotetaan kuinka hyvä olo tulee kun on edes hieman onnistunut. Itse saan korkeintaan hetkellisiä innostuksen puuskia kun viimein puolen tunnin jälkeen olen viimeistellyt ateriani.

Olen onnistunut noudattamaan ruokavaliotani täysin ohjeiden mukaan, salilla on käyty ja lenkille olen kovasti huomenna menossa. Silti tämä on vaikeaa. No jaa en nyt odottanutkaan kilojen vain putoavan ilman vaivannäköä, mutta kuvittelin motivaation nousevan edes hieman. Edelliset kaksi päivää olen miettinyt haluanko tätä edes? Onko tästä mitään iloa, koko ajan väsyttää ja olen ärtynyt... Haluaisinko mielummin syödä suklaata sohvalla? No tottakai. Mutten pysty lopettamaankaan. Haluan vain sanoa, että helppoa tämä ei ole, ei todellakaan. Ja suuresti arvostan kaikkia jotka tämän matkan ovat jo kulkeneet tai edelleen taistelevat samaisen asian kanssa. Toivottavasti minäkin joskus voin kertoa onnistuneeni. Luovuttamaan en tullut, mutta vaikeaa tulee kyllä olemaan.

Jatkan matkaani, ja toivotaan että sunnuntaina vaaka soisi pienen piristyksen aamuuni. Tsemppiä kaikille muillekkin itsensä kanssa kamppaileville.